Kiaran salainen päiväkirja

Aivan ihana viikonloppu takana! Olimme Jyväskylässä veljeni perheen luona. Viikonloppu kului nopeasti, ohjelmassa saunomista, ruokailua, leffoja, shoppailua, järvenjäällä lenkkeilyä ja Joel-vauvan touhujen seuraamista! Kiara käyttäytyi todella hienosti, se alkaa olla sinut vauvojen kanssa. Taaperoikäiset vielä on liian pelottavia, mutta kunhan nyt vauvoihin tottuu ensin. Kiara antoi Joelin olla ihan rauhassa lattialla puuhamatolla sekä sitterissä, kävi vain välillä nuuskimassa varpaita häntä heiluen :-)

Muuta ihmeellistä tänne ei nyt tällä erää kuulu. Sen tietty voisin mainita, että Kiara saa nyt toistaiseksi agiliitää Heidin kanssa, parivaljakko kävi tällä viikolla ekoissa reeneissä ja hienosti meni! Ensi sunnuntaina LAU:n epiksissä Kiara pääsee kisaamaan Heidin kanssa, kivaa! Ajattelin että jos sitten vaikka toukokuu pidetään täystaukoa agilitystä, sitä ennen itse käyn keppejä + kontakteja reenaamassa ja ratoja Kiara saa mennä Heidin kanssa. Toukokuun jälkeen sitten itse taas juoksemaan :-)

Loppuun vielä kuvia viikonlopun reissusta:

 Täältä tullaan!

 Piehtarointi on pop!

 Kaislikossa suhisee :-)

Viikko vierähti Vuokatissa lomaillen! Kiarakin otti loman levon kannalta, sillä neitoa ei juuri saanut sohvan/sängyn pohjalta ulos revittyä ;-) Kotona kun ei saa sänkyyn eikä sohvalle tulla, mutta lomalla sai niin kylläpä neito nautiskeli!!! Mutta eihän siinä mitään, enpä miekään näitten vaivojen ja ison mahan takia juurikaan pääse liikkumaan. Kylpylässä käytiin kaksi kertaa ja vähän lenkkeiltiin, muuten viikko vierähti olympialaisia katsellen, villasukkia neuloen jne.

Tässä Kiaran tyylinäytteitä lomalöhöilystä:

Jos ei löhöilty ja nukuttu, niin sitten kytättiin hiihtäjiä sohvan selkänojalla:

Ollaan myös kovasti koitettu tutustua pikkuisiin ihmisiin. Ihan pienet vauvat on jo aika ok, vähän kuitenkin ajoittain pelottaa liikaa. Isommat on vielä ihan liian kamalia, niille pitää räksyttää. Tosin serkkuni tyttö Vella oli ok sen aikaa, kun oli ruokaa näköpiirissä (Vella kävi meillä testaamassa Teuvon tulevan syöttötuolin ja ruokailuastiat):

Agiliitämiset ollaan jätetty nyt vähemmälle. Treeneihin ei olla päästy reissujen takia, enkä ole yksinkään käynyt. Eipä siitä oikein enää mitään tule... Joka tapauksessa olen ilmoittanut meidät tämän viikon sunnuntaina 7.3 LAU:n kisoihin yhdelle radalle, se olkoon meidän "agilityäitiysloman" alottajainen ;-) Autokin vaihdettiin, tai siis vaihdettiin kaksi nykyistä yhteen isompaan. Kahden auton tarve poistui joten katsottiin että voitaisiin sitten ostaa kokonaan uusi pirssi! Nyt on alla ihana lähes uusi seitsemänpaikkainen Ford s-max, josta ei tila lopu kesken ;-) Eihän me seitsemää paikkaa tarvita joten takapenkit alaskääntämällä saa luksus-ison takakontin! Kyllä mahtuu vaunut ja Kiaran häkki sun muut romppeet!

Helou!

Joulu se meni rattoisasti täällä päin! Jouluaattoa vietettiin vanhempieni luona Imatralla, eli Kiaran mummolla ja papalla :-) Kaikki taisivat saada mieleiset paketit, Villelle pukki toi "isi on unikeko" yökkärin, mie sain Nomination-rannekorun ja Kiara sai vaikka mitä! Tässä joulupukin pikkuapuri ottamassa vähän varaslähtöä lahhojen jakoon:

Pukki toi Kiaralle mm. tälläisen hienon röhkivän possun, joka suussa oli kiva kurvailla pitkin kämppää!

Tyylilleen uskollisena Kiaran noin 10min työn tulos oli tämä:

Vuosi vaihtui Holmströmien taloudessa yllättävän rauhallisesti! Kokeiltiin ensimmäistä kertaa DAP-ferominihaihdutinta, ja kas kummaa siitä olikin hurjasti hyötyä! Kiaralla säilyi koko vuodenvaihteen toimintakyky lähes normaalina, ruoka maistui ja luitakin pystyi rouskuttelemaan samalla kun me pelailtiin joulupukin tuomaa Band Hero-pleikkaripeliä. Rummut on niiiin miun juttu :-)

Tämän vuoden puolella Kiara on ollut hoidossa viikon verran mummolassa, kun me oltiin Villen kanssa Hesan ja Tukholman reissussa. Kärsimysviikko, ellen sanoisi ;-) Kiaralla oli juoksut juuri pahimmassa vaiheessa ja neito oli KOKO VIIKON pitänyt TAUOTONTA meteliä aamu kuudesta ilta kymmeneen, lähinnä ulvoen kutsunut lähitienoon uroksia vähän "niihin hommiin". Muutenkin oli ollut todella levoton, ravannut edestakaisin ja ympäriinsä sisällä. Juoksusta kun selvittiin niin päästiin takaisin arkirytmiin. Tai melkein! Järjettömän kovat pakkaset lopettivat meidän lenkkeilyt lähes täysin eikä luonnollisesti agiharkkoihinkaan päästy. Ja kun nyt olisi oikein ollut aikaa touhuta, kun minut passitettiin sairaslomalle äitiyslomaa odottelemaan... :-/ Nyt on onneksi jo pakkaset vähän helpottaneet niin ollaan päästy agiliitämään tai oikeastaan agilyllertämään! Ei se vauhti kyllä enää päätä huimaa, Kiarakin on vissiin myötätunnosta hidastanut tahtia aika lailla. Tämän kuun vielä treenaan ja sitten annan valmennusryhmäpaikkamme pois, kunnes on taas vähän kevyempi juosta! Vaikka ihan kiva tätä massuakin on kannella ympäriinsä :-)

En malta odottaa, että lähdemme viikon päästä lomailemaan Vuokattiin! Olemme nyt viime vuodet olleet samassa paikassa saman viikon rentoutumassa (ja Ville kisoissa). Viime vuonnahan Kiara oli kipeä eikä saanut lääkäriltä reissulupaa, joten matkassa oli miun ja Villen lisäksi rakas Elvis-poika. Hyvät muistot siitä reissusta! Nyt pääsee taas Kiarakin reissuun, kivaa. Tässä vielä lopuksi pari kuvaa tämän päiväiseltä lenkiltä:

Niin se vaan syksy ja alkutalvi hujahti, nyt ollaan jo joulussa. Meillä on ollut aika tapahtumarikas syksy, tai oikeastaan miulla, siksi en ole tätä blogiakaan päivitellyt. Joulun innoittamana kuitenkin nyt vähän kuulumisiamme kerron ja vaihdoin samalla sivupohjaakin!

Syksy on ollut aikalailla vauvojen sekä vauvauutisten täyteinen! Pikkuveljeni poika Jesse syntyi syyskuussa. Tässä pikkuherra viettää ristiäispäiväänsä Villen sylissä:

Myös isoveljestäni tulee isä minä hetkenä hyvänsä, puhelin soittoa odotellaan kovasti! Meidänkin perhe kasvaa keväällä, kun Teuvo Maanteiden kuningas syntyy tähän maailmaan arviolta 11.5 :-) Shokkihoitoa Kiaralle siis luvassa rankalla kädellä... toivottavasti tämä kipakka neitokaisemme hyväksyy uuden tulokkaan!

Tokoa ollaan reenailtu ihan vain hyvin pienimuotoisesti kotioloissa, paitsi vuoden vaihteen jälkeen aloitan taas treenaamisen kunnolla tarkoituksena käydä parit kokeet keväällä. Agilityä ollaan treenattu Tuijan ryhmässä ja kisattukin ahkerasti ilman sen kummempaa menestystä. Ne nollat ovat niin lähellä, mutta niin kaukana.... Laskinpa huvikseni tämän vuoden hylkyprosentin, joka oli 66,2%... Aika huimaa! Se on aina niin pienestä kiinni :-)

Jatkan treenejä nyt ainankin toistaiseksi. Eilen juuri kirjoittelinkin toisaalle, että on aika jännää sinänsä että kaikki muu juokseminen on ihan ei-ei, mutta agiradalla täynnä intoa ja adrenaliinia jalka vielä nousee ihan näpsäkästi! Tosin hengästyn vaan todella paljon enemmän kuin ennen. Eli agitreenitkin jatkuu ja koitan vielä saada jotain kisoja käytyä alkuvuodesta.

Viime viikonloppu vietettiin koko perhe Vuokatissa. Keilausta, ulkoilua, lepoa ja kylpylässä polskimista! Tässä miun rakkaat tuolla reissulla (huom. Kiara lymyilee hotellin sängyssä peiton alla, kotona ei saa sänkyyn enää tulla!)

Muuta ihmeellistä ei oikeastaan meidän huusholliin ole tänä syksynä kuulunut. Mie olen ollut aika paljon sairaslomalla ja viettänyt aikaa kotona lepäillen. Riikan ja Emman+Kiukun+Winhan kanssa ollaan lenkkeilty, samoin Katrin metsissä Jaden+Helmin kanssa. Katri teki Kiaralle nuo mainiot valjaat sekä tuon pannan jotka noissa kuvissa näkyvät!

Tässä pari loppuun vielä pari kuva joiden myötä me toivotetaan kaikille hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta!

Tonttutyttö Kiara

Back On Track makuualusta on maailman paras paikka, esim. puruluun nakerteluun!

MUOKS!!! Meinasi ihan tärkeä uutinen unohtua:

Gwraggd Annwn Irish Kiara - This dog is CLEAR of PRIMARY LENS LUXATION :)

Viime viikon sunnuntaina eli 20.9 pidettiin LAU:n seuranmestaruuskisat. MIe lähin sinne lähes pää kainalossa, sillä flunssaa pukkasi pahasti päälle. Mutta ei auttanut, pakko oli lähteä tavoittelemaan mitalin kirkastamista viime vuodesta, jolloinhan siis jäimme uusinnan jälkeen hopealle! Tuomariksi meille oli saapunut Sanna Heinonen Kotkasta ja Sanna oli saanut aikaiseksi oikein kivan radan. Ennen meidän vuoroa käytiin Kikan kanssa ottamassa vähän lämppäesteitä hallissa ja etenkin otettiin kahteen kertaan sekä A että puomi kontaktien vahvistamiseksi. Radalle lähtiessä oli tosi hyvä ja luottavainen olo! Varmuus karisi aika pian kun huomasin ekan esteen jälkeen että miulla oli kengännauhat auki... ;-) Voi tuska miten aloittelijamaista!!! Mitä tästä opimme; tarkasta ne pirun nauhat ennen lähtöä. No tämä on nyt sitten tullut miullekin kantapään kautta opittua niinkuin Jukka Keskisalolle ikään :-) No rata saatiin kunnialla läpi vaikka hirvitti juosta ja hyvinhän se menikin: tuloksena 0 (-16,40)! Ja tuolla tuloksella me saavutettiin vihdoinkin LAU:n medien seuranmestaruus!!!! Kakkoseksi Ari ja maailman ihanin Unto-koikkeri, kolmanneksi Minna ja Justus-sheltti.

Tässä nyt hieman palkintopotrettia, kuvassa näkyy myös nyt nämä meidän uudet treenivaatteet eli miun treeniliivi (jossa rinnuksessa Eeva-Liisa ja Kiara, jos se kuvasta näy) ja Kiaralla todella mainio sporttitakki jossa lukee luonnollisesti Kiara:

Mitäpä muuta tänne. Syksy tekee kovasti tuloaan, vaikkakin on ollut ajoittain melko lämmintäkin. Kiarakin kävi testailemassa vielä tuossa meidän "kotilammella" uimavesiä ja hyvinhän siellä pystyi polskuttelemaan hetken ajan. Ravistukset ikuistettu filmille:

Sitten vähän poseerausta samaisen Ahvenlammen rannalta, tai oikeastaan laiturilta:

Kiaran "mummo ja pappa" ovat olleet nauttimassa Viron kylpylämaailman hemmotteluista ja sieltä palattuaan tulivat moikkaamaan meitä. Kiara meinasi seota ihan totaalisesti kun rakas pappa tuli; siitä juoksusta ei meinannut loppua tulla! Tässä Kiaran ja papan tyylinäyte:

Eilen oli ensimmäinen palaveri valmennusrenkaaseen liittyen. Tuija kertoi koulutusperiaatteistaan ja kävimme vähän läpi mitä meiltä odotetaan. Mie olin palaverin jälkeen intoa täynnä kuin ilmapallo; on aivan käsittämättömän upeaa että me päästiin Kiaran kanssa valmennusrenkaaseen! Menin sieltä suoraan yövuoroon ja matkalla oli pakko kurvata Prisman kautta ja ostaa jo Treeni/kisapäiväkirjaksi paksu kovakantinen kierrevihko! Sinne sitten kirjaan nyt ensi alkuun välitavoitteita ja niiden päivämääriä sekä tämän hetkisen päätavoitteen. Sinne kirjataan myös mitä treeneissä on ollut suunnitelmana, mikä onnistui, missä jäi parantamisen varaa, uudet opit/vinkit/jipot. Samoin kirjaan kisoista samaisia tietoja myöskin. Oleellisin juttu kisaamiseen liittyen on ehkä se ajattelutavan muutos, että ainoastaan arvokisoissa mennään täysiä eikä varmistella niitä kontakteja. Kaikki ns. kyläkisat on sitten treeniä varten jossa otetaan käytännössä joka ikinen kerta ne kontaktit huolella ja harkiten. Ja saa jostain syystä vitosen, niin sitten alkaa treeni loppuradan ajaksi. Harjoitteluun myös paljon uutta ajateltavaa tuli roppakaupalla. Nyt onkin miun ekana tehtävänä opettaa Kiaralle merkkaussana, joka toimii ikäänkuin naksuttimena. Eli tyyliin jos huudan radalla korkealla äänellä "JES" niin Kiara tietää että nyt teen tosi hyvin, palkka tulee kohta. Eli merkkaan sillä määrätyllä huudahdukslla oikein tehdyn asian, esim. jos kisaradalla vaikea keppikulma menee hienosti, ja Kiara tietää että palkka on tulossa kohtapuoleen. Myös kepit ja jonkin näköinen kontaktihärveli on nyt kyllä ihan must saada kotipihaan.

Valmennusrenkaan toiminta pyörähtää käytiin ensi viikosta. Treenataan omissa pienryhmissä kaksi kertaa viikossa ja Tuija käy kerran kuukaudessa katsomassa missä mennään ja antamassa evästä eteenpäin. Ai niin, tänä viikonloppuna tulee Oreniuksen Juha pitämään koulutusviikonloppua, sitä odotellessa :-)